Mun vartalo!

Olen pitkään miettinyt tämänkin asian sekä postauksen toteuttamista ja nyt sain sen tehtyä.

Koin tänään jotakin uutta. Jotakin mitä en olisi koskaan uskonut tekeväni! Pidin tänään pienet kotikuvaukset. Tuloksia näitte tässä postauksessa. On todella outoa ajatella, että kuvasin itseäni näinkin vähäpukeisesti saatika, että jaan näitä kuvia! Kysyin jopa mieheltäni kehtaako näitä mihkään laittaa, mutta sitten mietin, että tämmönen mä nyt oon joten miksi ei? Eikä tämä vaatinut yhtään miettimistä, olen kasvattanut niin huimasti itsevarmuutta.

Toki kuvat ei ole vain sutaistuja, vaan niissä olen meikannut ja ne on muokattu mustavalkoisiksi, mutta minä niissä silti olen. Niissä näkyy arpia sekä se, että vatsani ei todellakaan ole litteä vaan sieltä löytyy vielä reilumminkin rasvaa.

Innoistuin enemmänkin kuvien otosta vaikka tarkoituksena oli ottaa vain yksi. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja erittäin positiivinen kokemus! Nyt näin itseäni taas hieman eri valossa sekä pidän kehostani arpineen kaikkineen enemmän.

En todellakaan ole kroppani kanssa siellä missä haluan olla. Minulla on suuria ulkonäöllisiä tavoitteita, mutta on hyvin tärkeää, että tässä matkalla osaan olla tyytyväinen itseeni. Ja heti sanon, että ulkonäkö ei ole tärkein! Mutta kun on pudottanut jo sen nelisenkymmentä kiloa ja täten saanut elämälleen täyden uuden suunnan, itsevarmuutta sekä terveyden takaisin, niin voin keskittyä jo johonkin muuhun. Toki pidän edellä mainittuja asioita yllä ja ne ovat edelleen ykkösenä, mutta nyt voin panostaa siihen ulkonäköönkin.

Vaikka en ole vielä siellä ulkonäöllisesti missä haluan olla, niin on tärkeää rakastaa itseään siinä hetkessä missä elät. Ulkonäkö on ollut aina itselleni suuri kysymysmerkki. Joskus isompanakin tykkäsin siitä, joskus taas vihasin ja joskus häpesin. En osannut hyväksyä kuitenkaan itseäni sellaisena kuin olin joten nyt pienempänä se on paljon helpompaa.

Vaikka en ole vielä normaalipainoinen niin tykkään nyt itsestäni! Minua ei haittaa enään löllöt eikä arpeni, joita on lähes pitkin kehoani lihomisen takia. Niinkuin monet tietää tänä kesänä ensimmäistä kertaa koskaan käytin bikineitä julkisesti ja julkaisin siitäkin kuvan. Ja lisäksi ilman miettimisiä voin mennä uimahalliin tai rannalle. Monet ehkä ajattelee, että en ole edelleenkään niin hyvässä kunnossa, että voisin bikineitä käyttää ja tiedän, että jotkut ovat varmasti minua katsoneet sillä silmällä "Miksi tuo käyttää bikineitä.." mutta minua ei haittaa! Olen päässyt niin pitkälle ja olen nyt sinut itseni kanssa.

Monet varmaan nyt ihmettelee, että jos kerran olen tyytyväinen niin miksi vielä muokkaan ulkonäköäni? Voin olla tyytyväinen, mutta haluta silti enemmän. Nälkä kasvaa syödessä. Minulla on päässä tietynlainen kuva siitä miltä haluan näyttää. Minua ei siis varsinaisesti haittaa, vaikka olisin tämän verran ylipainoinen koko lopun elämää, mutta koska voin olla sen näköinen kun päässäni kuvittelen, menen sitä kohti.

Tärkeää on kuitenkin pitää itsestään siinä hetkessä. Vaikka sinulla olisi tavoitteita ulkonäöllisesti niin se tekee vaan hallaa jos ennen sinne pääsyä haukut itseäsi. Älä siis missään nimessä ajattele niin, että "Olen ruma, kauheat läskireidet. Kumpa laihtuisin äkkiä." Vaan koita löytää itsestäsi niitä ihania puolia, niitä varmasti on! Itsensä haukkuminen ja arvostelu on ehkä pahinta mitä voit itsellesi tehdä oli kyse sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Vaikeaa se voi olla yrittää löytää itsestään jotain mistä pitää, mutta yritä.

Olen paljon yrittänyt itsekkin kiinnittää huomiota siihen, että en sano itsestäni kovinkaan usein mitään rumaa. Vaikka on päiviä, että mahani ärsyttää tai allini heiluu vieläkin. Mutta nykyään pidän itseäni jopa kauniina. Näitä kuvia ottaessa sekä niitä katsellessa mulla oli hyvin itsevarma olo, rohkea tunne.

Kuvaus lisäsi ehdottomasti itsevarmuutta, vaikka aluksi ehkä jännittikin ryhtyä tähän. Sanoin jopa miehelleni, että "Kato ku näytän kauniille!" En kovin usein sitä sano tai ainakaan tarkoita. Suosittelen ehdottomasti muitakin järjestämään omat kuvaukset yksin tai vaikka kaveriporukalla tai pyydä paikalle ammattikuvaaja! Laita päälle sellainen asu jossa tunnet olosi hyväksi, mutta se tuo vähän haastetta ja ryhdy poseeraamaan! Luo itseesi varmuutta ja rohkeutta. Tällaisista kuvauksista minä ja monet muut ovat saaneet paljon.

Sinä olet ainoa ihminen kenen kanssa sinun on elettävä. Keho on sinun temppelisi joten nauti siitä!

Lisäksi minulta on kysytty paljon, että miltä se mun maha nyt näyttää. Ja todellakin on ihan hyväksyttävää kysyä sitä ja nyt saattekin kuvan kera vastauksen. Minun vatsani on siis pysynyt hyvin mukana, niinkuin kaikki muutkin paikat. Kaikki olettaa, että nahkani roikkuu kunnolla ties missä asti. Mutta niinkuin sanoin alussa, vatsani ei ole timmi ja sileä, vaan siinä näkyy vielä löllyvää. Etenkin, kun on taas päässyt eroon turvotuksesta ja rasva palaa. Mutta nahkaa ei kuitenkaan roiku ja olen siitä kiitollinen.

Ihanaa sunnuntaita! Arvosta itseäsi <3

-krista

ps. Kuvat on otettu omalla puhelimellani (Iphone6s ja itselaukaisimella eli laatu ei vastaa oikeita kuvauksia, mutta kelpasi minulle)