Rehellisesti rinnoista

Hei taas! 

Tällä kertaa puhun aiheesta joka on hyvin henkilökohtainenkin ja omalta osaltaan hävettää. Muutaman kerran olen miettinyt tästä kirjoittamista ja nyt uskallan. Ajatuksena ehkä se, että tällänen mä vaan olen enkä sille voi minkään. Enkä varmasti ole yksin tämän asian kanssa! Joten jos samaistut ei hätää, maailma ei ehkä kuitenkaan kaadu tähän :) 

Ostikosta voi päätelläkkin jo mistä aion puhua. Aiheena niinkin pinnallinen asia kuin tissit! Miesten ilo ja naisillekkin erittäin tärkeä asia, ainakin omasta mielestä. 

Itse pidän isosta rintavarustuksesta. En ole koskaan ollut tyytyväinen omaani vaikka tällä hetkellä antaisin mitä vain jos saisin entiset rintani takaisin. Näiden useiden kymmenien pudotettujen kilojen jälkeen se näkyy kyllä rinnoissa. Jotkut ovat kyllä sanoneet, että laihdutus ei ole tehnyt heidän rinnoilleen mitään joten onhan se ihmisestäkin kiinni. Itse luen itseni siihen epäonniseen joukkoon jolle laihdutus teki ikävän tempun. 

Jos sanon, että kuppikokoni on pienentynyt noin neljä kokoa niin en kamalasti valehtele. Tottakai minulla oli ennen isohkot rinnat, koska olin muutenkin iso. Joskus tuntuu, että puolet pudottamastani painosta on lähtenyt  tisseistä :D 

Miksi otin asian puheeksi nyt? No kävin eilen hieman kaupoilla ja löysin alennuksesta bikineitä. En ole koskaan käyttänyt, mutta nyt tuntui sille, että olisi aika ostaa. Postailen tästä suuresta hetkestä vielä lisää myöhemmin. Sovittaessani erilaisia ala- sekä yläosia huomasin kuinka paljon olen oikeasti muuttunut. Rinnat jo roikkuu vaikka olen kohta 21-vuotias, onneksi ei kuitenkaan vielä navassa asti... Ne on pienet ja jotenkin tuntuu vähän tyhjille. Mikään yläosa ei näyttänyt hyvälle. Näytti ettei mulla olisi tissejä ollenkaan. Onneksi kuitenkin löysin kaarituellisen yläosan ja sainkin rintani takaisin. Ainakin pienet sellaiset. Kehtaa kai näillä ehkä mennä rannalle? 

Multa on usein kysytty mikä on se pahin muutos mikä on tapahtunut laihdutuksen myötä. Rehellisesti en keksi mitään pahempaa kuin tämä tissiasia. Siis niin pinnallista, mutta minulle tärkeää. Vaikka olenkin nyt itsevarmempi ja tyytyväisempi niin joskus sekin katoaa. 

Tiedättekö sen tunteen, kun suihkun peilistä katsot varustustasi? Toivot, että se olisi edes hieman isompi. Tai, että ne edes ei roikkuisi niin paljoa. Joskus itken tämän takia sekä mussutan miehelle kuinka masentaa. Jotenkin on sellainen olo, että olen vasta parikymppinen ja minun kroppa ei koskaan ole näyttänyt siltä! Kamalasti läskiä ja sitten kun pääsee läskistä eroon niin naiselliset muodot lähtee ensimmäisenä. Ei minulla ole koskaan ollut terhakoita pyöreitä rintoja. Ei edes silloin vuosia sitten. 

Niinä hetkinä, kun omat rinnat ketuttaa niin perkeleesti, yritän miettiä kokonaiskuvaa. Onko vähän roikkuvilla rinnoilla merkitystä oikeasti? Haittaako se, että ne ei enään ole E-kupin rinnat vaan B? Joskus tuntuu, että se on ylitsepääsemätön asia ja mielessä siintää viikonloppureissu Viroon. Sitten kuitenkin muistan sen minkä takia ne näyttävät nyt siltä miltä näyttävät. 

Ne on merkki siitä kovasta työstä mitä on tehty. Muistutus siitä, että olen saanut itselleni paremman, terveen ja hyvinvoivan elämän. Lisää elinvuosia sekä elinvoimaa tehdä eri asioita ja luoda uusia hyviä muistoja. En tiedä kuinka kauan menee ennenkuin hyväksyn tämän osan kehostani täysin, mutta kyllä tämä oli sen arvoista. Mitä väliä tisseillä jos elämä on muuten paljon parempaa? 

Se on vaan hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on. Mietittävä niitä positiivisia puolia.